Stressitutkija ei hermoile

5.3.2009 11:15 —Ei kauheasti jännitä. Kiirettä pitää tosin, kaikennäköistä täytyy vielä tehdä ennen huomista, toteaa 6. maaliskuuta tohtoriksi Turun yliopistolla väittelevä lietolainen Suvi Ruohonen, 30.

Laboratorio-olosuhteet ja hiiriä käsittelevä tutkimuskirjallisuus ovat tuttua tutummat Suvi Ruohoselle.

Väitöstilaisuus on Ruohosen seitsemän vuotta kestäneen tutkimusrupeaman tilinpäätös. Hienosti sanottuna lääkekehityksen alaan lukeutuva väitöskirja esittelee tuloksia, joita Ruohonen on saanut kokeellisella metaboliasairauksien sekä sydän- ja verisuonitautien neuropeptidi Y:tä yli-ilmentävällä hiirimallilla.
Suomeksi tuo voisi kääntyä niin, että Ruohonen paneutui tutkimuksessaan siihen, miten stressi vaikuttaa lihomiseen taipuvaisten ihmisten kehon rasvan kertymiseen ja verisuonitukoksiin. 
Tutkimus on osa Ruohosen työtä kansainvälisen tutkimusryhmän jäsenenä. Ryhmä on jo aiemmin onnistunut paikantamaan geenimutaation, joka on yhteydessä metabolisen oireyhtymän eli käytännössä lihomisen aiheuttamiiin muutoksiin ihmisen kehossa.
Tutkimus liittyy myös osaltaan taisteluun kansantautiamme aikuisiän diabetesta vastaan. Nytkö sitten on luvassa ihmelääke stressin, lihomisen ja sokeritaudin estämiseksi?
—Sellaista ei ihan käden käänteessä luoda. Lähinnä tässä on kehitetty työkalu, jolla kaupalliset lääkefirmat voivat paremmin tehdä kehitystyötään. Ehkä jonain päivänä nähdään pilleri, jolla oireita voidaan lievittää, arvelee Ruohonen.

Stressi kuuluu elämään

Parisen vuotta sitten Lietoon miehensä synnyinkulmille muuttanut Ruohonen on kotoisin Jäkärlästä. Kotiseuturakkaus näkyi jo aikoinaan ammatinvalinnassa.
—Lukiossa luin kaikki pitkät matikat ja kemiat ja unelmoin eläinlääkärin ammatista, mutta se olisi tarkoittanut muuttoa Helsinkiin. Turussa alkoi samaan aikaan terveyden biotieteiden koulutusohjelma, joka tuntui sopivalta.
Ruohosen tutkimuksessa käytettiin apuna hiiriä, joilla stressin vaikutuksia testattiin. Uhkailiko Ruohonen otuksia kenties juuston loppumisella tai kissan saapumisella?
—En sentään. Vuosikymmeniä sitten yliopistolla tosin oli professori, joka yritti vaikuttaa hiiriin näyttämällä niille kissan kuvaa. Kun se ei tehonut, hän alkoi lisäksi maukua, nauraa Ruohonen.
Ruohosen lupaava tutkijanura jatkuu saman aihepiirin parissa tohtorintittelin jälkeenkin. Hän ei ole tähän mennessä poistunut kotikulmiltaan kovin kauas. Mielenkiintoisia työpaikkoja olisi kuulemma tarjolla Turun lisäksi ulkomaillakin, sitten kun aika on sopiva.
Tiedemaailmaa pidetään ankaran kilpailullisena. Ottaako stressitutkija tästä paineita?
—Minulla on aivan loistava työryhmä, jonka jäsenet eivät pingota. En murehdi turhia, kun suljen työhuoneen oven päivän jälkeen.
Vapaa-ajalla rentouttavaa ohjelmaa tarjoavat perheen kaksi koiraa sekä rakas lasketteluharrastus.
Stressiä pitää Ruohosen mukaan kuitenkin jonkin verran olla.
—Pieni stressi kuuluu elämään, se on ihmiselle luonnollista.

-