Ammattitaikuri tietää rajansa

26.2.2009 11:03 —Mä teen nyt juuri sitä, mitä eniten haluan, sanoo Pete Poskiparta. Yli-Maariassa asuva taikuri tarkoittaa työtään ja alkaa pikkuhiljaa sulaa. Silmiin pakkaa pilkettä, vähän jo hymyäkin. Kliseistä mutta totta: koomikko on tätä ennen todettu kovin vakavailmeiseksi mieheksi. Kulttuurialan yrittäjän elämä ei liene silkkaa hauskanpitoa.

 
Yli-Maariassa asuva taikuri Pete Poskiparta suuntaa maaliskuussa keikoille Amerikkaan. Tiedossa on keikka Bob Sheetin Arts Barn -klubilla.


Media-alan moniottelija Petri Poskiparran juontajan, toimittajan ja myyjän hommat vieraan palveluksessa jäivät kymmenen vuotta sitten, kun keikkataikuri pisti pikkujoulusesongin jälkeen firman pystyyn, että sai laskutukset hoidettua nätisti.
Alkuun ei telefooni juuri pärissyt. Markkinatykin taidoilla tilanne on kohentunut huomattavasti, ja nyt keikkoja on ainakin kerran viikossa. Markettien aika on jo kaukana takana, nyt asiakkaat ovat lähinnä yrityksiä. Pikkujoulusesongin jälkeen seuraava vilkkaampi aika on keväällä, kun yritykset vievät taas väkeä saaristoon.
Maaliskuussa taikuri lentää Jenkkeihin. Luvassa on Suomen suurlähetystön kalevalainen ilta ja toinen keikka taikuri Bob Sheetsin pyörittämällä Arts Barn -klubilla, jossa stand up -koomikon ranne saa notkahtaa löysemmäksi ihan vapaasti. Amerikkalaisten makuun se käy, Suomessa pitää olla pikkuisen varovaisempi.
—On mun mielestä silti jenkeissäkin tyylitöntä sanoa kaljulle ihmiselle, että tiesitkö, että jos sua katsois lentokoneesta, sä näyttäisit ihan munalta.
Niin onkin. Ja Suomessa niin ei voi sanoa lainkaan.

Ammattitaitoon kuuluu näkeminen

Niin narsisti ei ammattiesiintyjäkään saa olla, etteikö näkisi toista ihmistä, varsinkin jos on itse raahannut hänet lavalle. Jos taikuri vetäisi lavalla egoöverit, ei seuraisi mitään hauskaa. Yleisö kiemurtelisi myötähäpeästä, kun viihdyttäjä nolaisi uhrin jatkamalla omaa showtaan sinnikkäästi käsikirjoituksen mukaan.
—Se olisi amatöörimäistä. En koskaan poimi lavalle ketään heti alussa, vaan tarkkailen yleisöä ensimmäisten temppujen aikana.
Ammattitaitoon kuuluu sen sortin ihmistuntemus, että näkee, kuka tykkää tulla lavalle ja kenelle se olisi ylitsepääsemättömän kamalaa.
—No, sattuuhan niitä erehdyksiäkin joskus, mentaalikoksikin itseään tituleeraava taituri myöntää.
Karnevaalilla on rajansa: tahallista nolaamista Poskiparta ei harrasta lainkaan. Siitäkin on ollut tehtävä päätös ihan erikseen.
—Joskus multa pyydetään sellaisia esityksiä, joissa esimerkiksi firman pomo nolattaisiin lavalla totaalisesti.  En mä niihin lähde.

Yksinkertaisia vitsejä

Varmaan aika helppoa tuollainen elämä: kehittelee hassuja tarinoita ja vetelee kaneja hatusta.
—Komiikka on yksinkertaista: on pohjustus, tarina ja sitten huipennus, punch line, stand up -komiikan piirteitä esityksissään käyttävä taikuri tiivistää vitsin olemuksen.
No, mutta: siitä vain sitten vitsiä vääntämään. Poimitaan riittävän tuttu ilmiö ja katsotaan sitä yllättävästä näkökulmasta. Puetaan ajatus tiiviiseen mutta helposti ymmärrettävään muotoon. Jätetään kuulijalle tilaa oivallukseen. Varmistetaan kuitenkin, että on tarpeeksi eväitä kokonaisuuden ymmärtämiseen. Noustaan lavalle, pidetään ajoituksella ja äänenpainoilla salillisen porukkaa herkästi hyppysissä ja pam! Vapautetaan heidät juuri oikealla hetkellä hersyvään nauruun.
—Joko yleisö nauraa tai sitten ei. Muita mittareita onnistumiselle ei ole.
Aika julmaa.

- Mari Kokkonen