Esteet on tehty ylitettäviksi

Lietolaisratsukko havittelee paikkaa kenttäratsastuksen maajoukkueessa

Lieto

Lietolainen Janita Eronen, 13, sai tammikuussa alleen huippuponin, ja sen jälkeen esteet on ylitetty korkealta ja kovaa.

Ensimmäisen yhteisen kauden tuloksena Janitalla ja Sednalla on nimissään kenttäratsastuksen poniluokan aluemestaruus. TS Ratun joukkueessa on tullut aluemestaruus esteiltä, ja ensi sunnuntain finaalissa joukkue tavoittelee Lounais-Suomen seurajoukkuecupin voittoa.
Nyt lietolaisratsukko havittelee paikkaa kenttäratsastuksen maajoukkueessa.
—Sedna rakastaa kilpailemista, ja sen ykkössuosikkeja ovat maastoesteet. Mitä korkeampia, sitä enemmän poni keskittyy. Sedna yrittää aina parhaansa kilparadoilla ja on tosi rehellinen kumppani. Jos minä teen jonkun virheen, poni korjaa sen, kuvailee Janita Eronen silmäteräänsä.
Sedna on kokenut kilpaponi. Se osallistui vuonna 2012 kenttäratsastuksen PM-kilpailuihin entisen omistajansa Aino Lavosen kanssa sijoittuen henkilökohtaisessa kilpailussa viidenneksi. Kun Ainolla tulivat ponivuodet täyteen, nyt yhdeksänvuotias Sedna tuli Janitalle, jolle oli jo jonkin aikaa etsitty hyvää kenttäponia ulkomaita myöten.
—Kun Sedna tuli minulle, se oli vähän turhankin reipas eikä tahtonut pysyä käsissä. Nyt olemme saaneet tatsia toisistamme ja kehittyneet kumpikin tosi paljon. Perusasiat täytyy saada toimimaan ennen kuin voi alkaa nousta tasolla eteenpäin. Kisat ovat menneet hyvin, ja koko ajan on varmempi olo, toteaa Janita.
Jos on Janitalla allaan huippuponi, niin ratsukko saa myöskin huipputason valmennusta. Janita ja Sedna ovat Suomen menestyksekkäimmän kenttäratsastajan, nykyään Ruotsissa asuvan Piia Pantsun valmennuksessa. Lisäksi ratsukkoa valmentavat lähempänä olevat Anna Kärkkäinen ja Päivi Pihlgren.
Tähtäin on korkealla.
—Haimme kenttäratsastuksen maajoukkueeseen ja saimme kutsun katsastuksiin. Jos vaikka pääsisimme eteenpäin, entistä vaativampaan valmennukseen ja mahdollisesti ulkomaille edustamaan Suomea, haaveilee hevostyttö.
Ensi vuonna heti alkukaudesta on tarkoitus lähteä Ruotsiin hyppäämään joitain kisoja, alkuun ihan kokemuksen vuoksi. Unelmissa on kilpailla joskus EM-tasolla.

Hevoset aina mielessä

Ratsastuksen kuninkuuslajiksi kutsutussa kenttäratsastuksessa samalla hevosella ratsastetaan kolme osakoetta: kouluratsastuskoe, maastokoe ja esteratsastuskoe. Laji vaatii hevoselta ja ratsastajalta luottavaista yhteistyötä, nopeutta ja kestävyyttä.
Kenttäratsastusta on sanottu jopa maailman vaarallisimmaksi urheilulajiksi. Kovia hermoja se ainakin kysyy sekä hevoselta että ratsastajalta.
—Maastoradalla pitää olla varma fiilis ja ote: "Vitsi, me tullaan täältä maaliin", sanoo Janita, joka ei pelkää.
Sedna tietää täsmälleen, missä sen jalat kulkevat ja mihin se pystyy. Luottamus poniin on kova.
—Sillä on hirveä moraali tehdä töitä ja halu pärjätä. Sedna rakastaa kilparatoja ja sitä, kun ihmiset taputtavat. Jos on mennyt hyvin, se oikein pärskii ja on tyytyväinen.
Janita Eronen on itsekin kova luu. Hän ei kaihda haasteita ja haluaa viedä asiat loppuun. Onnistumisen tunne on suurin, kun saa jonkun vaikean asian sujumaan.
—Olen aina halunnut onnistua ja päästä korkealle. Olen saanut suuren mahdollisuuden pärjätä, kun minulle on annettu tuommoinen poni, pohtii fiksu likka vakavana satulahuoneessa.
Janita rupesi käymään viisivuotiaana ratsastustunneilla kuin kuka tahansa tytöntyllerö. Seitsemänvuotiaana hän osallistui ensimmäisen kerran ratsastuskilpailuihin vuokraponilla ja kahdeksanvuotiaana sai ensimmäisen oman ponin.
Tänä päivänä hevoset ovat kuudesluokkalaiselle tytölle intohimo.
—Tykkään tosi paljon työskennellä hevosten kanssa, tehdä tallitöitä, hoitaa hevosia ja ratsastaa. Aina koulun jälkeen tulen mahdollisimman pikaisesti tallille ja lähden iltaisin vähän ennen kuin talli suljetaan.
—Ei minua oikein mikään muu kiinnostakaan. En ajattele paljon mitään muuta kuin hevosia.

Elina Lavonen

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä