Julkaisemme kirjoitukset kuuluisasta Korsimon mutkasta

Korsimon mutka

Mikä on Liedon kuuluisin paikka? Oma vastaukseni on Korsimon mutka. Myönnän, että harva kyllä nykyisin yhdistää Korsimon mutkan Lietoon.

Korsimon mutka on valtatie 9:llä Rauhakylän sillan kohdalla vastapäätä Hinauspalvelu ja autopurkaamo Oili Jalosta.
Ja kuka oli puoluesihteeri, kanslianeuvos Arvo Korsimo? Todettakoon, että hänen vaimonsa Kerttu osti Liedosta Taskulan tilan 1959 ja Arvo Korsimo toimi toisena kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä tammikuusta 1959 heinäkuuhun 1961 (lähde Sakari Virkkunen. Korsimo, Kekkosen mies. 1976). Maalaisliiton puoluesihteeri Korsimo oli kiistanalainen mies. Veikko Vennamo vuonna 1957 hyökkäsi julkisesti silmästä silmään Korsimoa vastaan ilmoittamalla, että tämä oli ”juoppo, huorintekijä, rintamakarkuri ja rahojen kavaltaja”. Virkkusen kirjan perusteella voin todeta, että väitteet rintamakarkuruudesta ja rahojen kavaltamisesta olivat väärät. Sodan aikana Korsimo kyllä käytti asevelipiirin rahoja suoraviivaisella tyylillään. Väitetty rintamakarkuruus enää kyllä muistetaan.
Netissä mutkasta on artikkeli TS 28.1.2013: Korsimon mutkan oikaisua tutkittiin. Silloinen Liedon kunta (= Kalle Toivonen) lähti todella vastustamaan mutkaa. Kalle Toivosen toisessa kirjassa Historiaa Liedosta (1972) tuomittiin edelleen Korsimon toimet. Korsimo ”peuhasi kuin sika papumaassa”. Valtatie olisi riittänyt. Alitusportti olisi tullut ylityssiltaa halvemmaksi. Ministerikin oli vastannut: ”Meidän tulee olla kaukonäköisiä”. Sillan tekemislaskun TVH lähetti Liedon kunnalle.
Mainittu Taskulan tila on tien itäpuolella. Käsittääkseni TVH:n suunnitelmassa oli suurempi mutka, koska tielinjauksen haluttiin menevän kovan metsäperustan kautta eikä plinisavipellon puolella. Korsimon toiveiden perusteella tielinjaa siis suoristettiin. Mutta samanlaisten toiveiden perusteella Moision kohdalla tien linjakepit siirrettiin Pajunkulman eduksi. Karjatunneleita tehtiin haittojen minimoimiseksi. Vähä-Moision ylityssilta tehtiin. Pajun mutkaan ei liene Mauno Jussila vaikuttanut. Yleensäkin silloin tiesuunnitelmat olivat suuripiirteisiä, kilometri sinne tai tänne.
Sen Korsimon tai paremminkin Korsimon vaimon Kertun suojelema metsikkö tunnettiin Mäntymäkenä, mutta Korsimolle se oli Kultakumpu, joka viittasi taasen Korsimon talvisodan aikaiseen taistelupaikkaan. Korsimo 19.10.1959 sanoikin piiri-insinöörille, jos ”se pirun tramppi laitetaan noin, niin minun kaunis metsikköni — muuten nimeltänsä Kultakumpu — menee kerrassaan pilalle. Eikö tramppeja voida siirtää teiden toisiin risteyskulmiin?" Vastaukseksi tuli: ”Annetaan Korsimolle ne liittymät”. Mutta tiepiirissä ei heti tätä kantaa toteltu ja seuraavat keppimiehet Korsimo ajoi tilalta pois.
Toinen Veli Junttilan juttu oli TS:ssä 17.1.2011: Valtatiehen mutka Korsimon tilan kohdalle. Siinäkin esitettiin näkemys siitä, että mutka pitempänä kaarena pirstoisi naapurin pientiloja. Vuoden 1961 TS:ssä oli pientilallisia kosiskeleva otsikko: ”Turun ja Auran moottoritien suunnan määräämisessä Liedossa outoa sivumakua — Korsimon mutka ruhjoo pientilojen pellot”. Pientilallisten nimetkin mainittiin, Pahkan kylän takamailta Artturi Peltola, Elsa ja Eero Peltola, G. Koskinen ja Kesäläinen. Jutussa lisättiin, että Maarian, Liedon ja Auran kunnat vastustivat koko moottoritiehanketta, ja pakkoraossa vain tavallinen maantie hyväksyttäisiin. Olivatko kunnat silloin näin tyhmiä? Tosin silloiset liikenneluvut eivät puoltaneet moottoritietä.
Turun tiepiirin piiri-insinööri kuulemma oikein sitten suunnittelijan selän takana katsoi elokuun 1960 jälkeen uuden tiesuunnitelman tekemistä. Taskulan tilalla oli ollut 16.8.1960 katselmus, jossa läsnä muun muassa kaksi ministeriä. Hyvän piiri-insinöörin kannatti pitää välit ministeriöön, jotta rahavirta piiriin jatkuisi. TVH esitti mutkan perusteeksi ”turvallisuuden”, sillä tiessä tulee olla ”valokaarteita”.
Tampereen moottoritie tehtiin työllisyystöinä. Miehet tulivat koko Suomesta, työmaaparakki oli Maarian Koskennurmella ja olot miehillä olivat kehnot. Muutama lehti oikein raportoi tästä epäkohdasta. Moottoritie tehtiin Kärsämäestä silloiseen ei-minnekään eli Liedon Asemalle.
Lopputulos oli joka tapauksessa, että ”Korsimon mutka” merkitsee vallan väärinkäyttöä ja korruptiota. Siitä tuli synonyymi myös turhalle ja kalliille infrastruktuuriratkaisulle. Korsimon mutka kertoo myös, että kun väite on lähtenyt liikkeelle, niin siitä tulee tosi asia, jota ei oikein pysty todistamaan vääräksi.
Korsimon toivomuksen perusteella Rauhakylän silta ja rampit rakennettiin. Esittäisinkin, että silta vielä nyt nimettäisiin virallisesti Korsimon sillaksi. Korsimo oli ”iso” varsinais-suomalainen, ja Korsimon kunnioitusta lisää hänen viimeisten vuosien työ, jonka vuoksi Uolevi Raaden laskemassa seppelessä oli teksti: ”Neste kiittää rakentajaansa”. Jos joku ei tiedä, mikä Rauhakylä on, niin kerrottakoon, että Rauhakylä on Vääntelän kylän tila ja sodan jälkeen oli toiminnassa Rauhakylän seisake Toijalan radalla.
Se, rakennettaanko valtatie 10:ltä ohikulkutie Rauhakylän sillalle, on jo nykyajan ongelma. Tätäkin ongelmaa voidaan pitää kyllä Korsimon vikana.
Valtatie sai sittemmin mainetta, kun Juice Leskinen levytti Valtatie 9 nimisen kappaleen vuonna 1974. ”Hänen luokseen kyllä reitin ymmärrän, sinne vie valtatie yhdeksän.”
”Osku” kertoi seuraavan jutun. Kekkonen vieraili Korsimon luona ja käytti silloin tietenkin Pahkalaukkaan kylätietä. Presidentin auto otti Arvosen kaupan kohdalla reunakiveen kiinni. TVH aika pian poisti asianomaisen kiven.

Kai Kaituri
Paattinen

Edellisen johdosta

Kai Kaituri on kovin monisanainen mutta asian vaiheista olen samaa mieltä. Sen ajan poliitikkojen muita syntejä en tunne enkä niistä osaa todistaa.
Olin tapahtumien aikaan 15-vuotias keskikoululainen, siis lukutaitoinen ja kaikista asioista hyvin perillä. Otin opikseni ja luin maanmittariksi ymmärtääkseni paremmin myös ”valokaarteita”, metsiensuojelua ja oikeuskanslerinvirastoa.
Minulle asiasta jäi vain huonot muistot. Kovemmalle otti isälläni ja sedälläni, jotka olivat käsipelillä raivanneet ja kuokkineet pelloksi nyt väärään paikkaan rakennetun moottoritien pohjan.
Oikeuskansleri viivytti päätöstään niin kauan, että tie ehdittiin rakentaa, kiireellä ja lumen päälle. Kun tie alkoi näkyä maastossa tuli oikeuskanslerin päätös, joka kertoi ,ettei ministeri ollut ylittänyt valtuuksiaan ja kun tie kerran jo oli rakennettu, ei asiaa kannattanut kaivella enempää.
Siihen aikaan ei ollut tapana kyseenalaistaa oikeuskanslerin päätöksiä. Nyt kuitenkin tapaus kannattaisi avata ja kaivella ihan kunnolla, alusta loppuun. Tiepiirin vanhat insinöörit voisivat kertoa ministerin osuuden ”valokaarteen” aikaansaamiseen. Yleensäkin oikeuskansleri voisi ottaa tapauksen uudelleen käsiteltäväksi, nyt kun ei enää tarvitse samalla tavalla varoa isoja viskaaleita.
Olen tarjonnut lehden nettisivulle itse tekemääni karttapiirrosta asiasta. Siitä kuulemma näkee paremmin mistä on kysymys, vaikka ei olisikaan maanmittari tai tieinsinööri.

Tuomo Peltola
pienviljelijän poika
Lieto