4.1.1

Aloitetaan positiivisista asioista: Voice of Finlandissa kuullaan parempia lauluesityksiä kuin Uuden Musiikin Kilpailussa. Ei sen vuoksi, että Voice of Finlandissa olisi olennaisesti etevämpiä laulajia. Kappaleet vain ovat vetoavampia, sillä suurin osa niistä on valmiiksi tunnettuja hittejä, joilla on iskuarvonsa.
Mutta ei Voice of Finland mitään taivaita ole raapinut, ja tuomaritkin jäpittivät porukan höpöttäjän roolin ottanutta Kimmo ”Elastinen” Laihoa lukuun ottamatta ihan hyisinä. Laulajat odottavat, että tuoli kääntyisi, tuomari miettii, että pitäisikö kääntää edes säälistä tai varmuuden vuoksi, että itsekin saisi ainakin yhden yrittäjän joukkueeseen.
Yhdessä asiassa Uuden Musiikin Kilpailu peittoaa Voice Of Finlandin: suomalaisella ohjelmalla on suomalainen nimi, vaikka enin osa kandidaateista amerikaksi veisaakin.

Maarit Tastula on jalkautunut studion nojatuolista maastoon eli kiertueelle. Tastula käy viljelemässä empatiaansa naisvankilassa, uskomushoitoloissa ja muualla, mistä voi lantaa journalismin ryytimaahan löytää. Parin näytteen perusteella on siinä ja hilkulla, tuodaanko tässä tärkeitä yhteiskunnallisia asioita päivänvaloon, vai levitetäänkö agendalle sosiaalipornoa, joka puhuttaa katsojaa puoli tuntia, mutta uinahtaa sen perästä kuin hauki kaislikkoon.

Sen vielä ymmärrän, että suomalaisten ”miljonääriäitien” touhotus saattaa meitä ja oikeuslaitosta kiinnostaa, mutta mihin perustuu luulo siitä, että meidän olisi välttämätöntä nähdä Ruotsin miljonääriäidit New Yorkissa tai Seurapiirisäpinää Teksasissa.
Ohjelmien esittämiselle ei löydy muita järkisyitä kuin se, että kanavia on kuin Vilkkilässä kissoja, ja jostain pitää haalia alekoritavaraa järkevien ohjelmien välien tilkitsijöiksi tai — kuten usein on — korvikkeiksi.

R. Uutu
Kirjoittajalla on ollut televisio vuodesta 1968 alkaen.