Veera Einälä.

Istun siskoni voimistelukisoissa kirjoittamassa, taustalla soi radio ja ympärillä voimistelijat lämmittelevät. Yritän epätoivoisesti keksiä jotain kirjoitettavaa, jotain fiksua ja hauskaa, mutta tuntuu siltä että tästä ei tule mitään. Joten aloitan kaikkein helpoimmasta; kerron itsestäni. Olen 15-vuotias tyttö Liedosta, Ilmarisista tarkalleen ottaen. Perheeseeni kuuluvat vanhemmat, sisko ja veli sekä koira, jolla on valtavat korvat.

Olin viime keväänä tutustumassa työelämään Turun Tienoossa. Harrastan tanssia, mutta sen lisäksi pidän ruuanlaitosta, musiikin kuuntelusta, kavereiden kanssa olemisesta, lukemisesta, valokuvaamisesta, matkustelusta, kirjoittamisesta ja kaakaosta. Ylipäätään voisi sanoa, että olen melko tavallinen nuori tyttö.

Minusta saa luultavasti paremman kuvan, jos kerron siitä, mitä yleensä teen. Otan siis esimerkiksi aivan tavallisen koulupäivän. Aamu alkaa sillä, että herään aamulla vähintään kolme kertaa, koska torkun yleensä niin kauan että tajuan, etten ehdi kouluun ellen nouse nyt. Hoidan aamutoimet, pakkaan laukun ja ryntään kouluun. Tai no… Ei se ehkä ihan niin mene, sillä varmaankin puolet aamustani menee siihen että valitsen vaatteitani. Vaihdan vaatteet monta kertaa, kunnes olen jokseenkin tyytyväinen, ja yleensä vielä kerran pari sen jälkeenkin. No, kuitenkin, kouluun. Jostain syystä kaverini kysyvät usein ”mitä on tapahtunut” jos ehdin paikalle jo viittä minuuttia ennen kellojen soittoa. Tiedä sitten mistä moinen johtuu. :D

Koulussa viihdyn melko hyvin. Osa tunneista on hauskoja ja mielenkiintoisia, mutta joillain tunneilla tekee vain mieli ottaa torkut, sillä niillä on kauniisti sanottuna tappavan tylsää. Koulu on minulle useimmiten helppoa, sillä olen tottunut panostamaan opiskeluun paljon. Välitunnit menevät kavereiden kanssa ulkona tai satunnaisesti kirjastossa. Koulun jälkeen tulen kotiin, yleensä vähemmän kiireellä kuin menen kouluun, ja vaihdan treenikamat päälle - yllättäen myös niiden valitsemisessa menee aivan liian kauan. Lähden bussilla kohti tanssisaleja ja olen usein perillä hyvissä ajoin. Tämä ei tosin johdu omasta ajoituksestani vaan siitä, että busseja menee melko vähän ja minun on vain pakko lähteä niin aikaisin että olen puolisen tuntia ajoissa.

Treeneissä on aina tosi kivaa. Joka ryhmässä näkee kavereita ja sen lisäksi oppii uutta joka kerta. Tanssitunnit ovat poikkeuksetta viikon kohokohtia, ja jos en pääse tunneille, marmatuksestani saavat kärsiä perheen lisäksi kaverit ja ylipäätään lähes jokainen lähellä oleva. Treenien jälkeen olen kotona kuuden—seitsemän aikoihin. Perheemme on yksi niistä perheistä, jossa kaikki ovat aina menossa ja yhtä aikaa kotona vasta illalla, joten talo on usein tyhjillään. Tai sitten joku yksinäinen istuu huoneessaan kirjan tai tietokonepelin äärellä eikä kyseisen henkilön olemassaoloa yleensä huomaa millään lailla.

Kotona teen läksyt ja lopun iltaa vaan makaan lattialla mahallani ja mietin, kuka keksi mikron.

Veera Einälä
Kirjoittaja on lietolainen melko tavallinen tyttö.